Tutustumismatkalla

Kävin siis tänään elämäni ensimmäistä kertaa Tapion kaupassa. Pakkasin aamupäivästä tytöt autoon ja suuntasin n. 90 km yhteen suuntaan matkalle. Vähän meinasi usko loppua kun tuli kyltti, jossa luki Päntäne, ja mikään ei muuttunut. Aivan samaa peltoa ja metsää ja sitten pam! Siinä se oli. Keskellä ei mitään. Iso kauppa täynnä lankoja.

Yllä olevassa kuvassa on suunniteltu saalis. Muskat- ja Paris-lankoja. Tarkoituksena on toteuttaa jollakin aikataululla kevään juhliin molemmille tytöille mekot. Isommalle tulee lämmin keltainen/luonnonvalkoinen ja pienemmälle syreeni/tumma lila. Ensin mainittu väri on päävärinä ja sitten toinen tulee kontrastiksi.

Tässä sitten ei suunniteltu ostos. Isompi onnistui vääntämään tuon vivaldi-kerän niin pahasti osittain auki ja solmuun, että tuli ihan pakko-ostos. Nyt ajattelin muuttaa sen jonkunlaiseksi huiviksi. Joko virkaten tai sitten neuloen. Mitään mielikuvaa ei siitä ole, kuinka helppoa mohair on virkata, mutta ainahan sitä voi yrittää. Onneksi oli kuitenkin tuollainen kerä, minkä tyttö sotki. Ettei mikään tolkuttoman kallis käsinmaalattu vyyhti, jossa lankaa vielä todella paljon. Tästä sentään selvisi kohtuullisella ylimääräisellä rahan menolla.

Aikaa kaupassa sai kyllä vierähtämään. Ihmettelen syvästi etten tullut tehneeksi mitään heräteostoja. Mutta ehkä ihan hyvä näin. Joku päivä menen kyllä vielä uudestaan ja mieluiten joko yksin tai sitten aikuisseurassa. Joskin hilpeyttä herätti puolin jos toisin se, että eräs myyjistä oli vanhemman tyttäreni kaima, joten siinä sitten komentaessani sain aluksi aina vastauksen myös myyjältä. :)